Kaksi maata on niin erilaista,
Toinen valosta veistetty on.
Toisen niityille päivä ei paista,
On sen huoneissa yö loputon.
Niiden välistä käy joki musta,
Syvä niinkuin on äärettömyys.
Siihen tuntenut oon kaipausta,
Kun on sielua kalvanut syys.
Ja nyt äärellä sillan, heikon ja hauraan,
Pyydän sua auttamaan...
...Mä nään eessäni kastuneet laudat,
Osa niistä jo katkennut pois.
Joen kuohuissa kuolleiden haudat,
Niiden luonako paikkani ois?
Silmät suljen, en katsoa saata,
Kun ei rannalle toiselle näy.
Eikä jalkojen alla oo maata,
Minun askeleet orpoina käy.
Ja nyt välissä synkän taivaan ja virran
Pyydän sua auttamaan.
Toinen valosta veistetty on.
Toisen niityille päivä ei paista,
On sen huoneissa yö loputon.
Niiden välistä käy joki musta,
Syvä niinkuin on äärettömyys.
Siihen tuntenut oon kaipausta,
Kun on sielua kalvanut syys.
Ja nyt äärellä sillan, heikon ja hauraan,
Pyydän sua auttamaan...
...Mä nään eessäni kastuneet laudat,
Osa niistä jo katkennut pois.
Joen kuohuissa kuolleiden haudat,
Niiden luonako paikkani ois?
Silmät suljen, en katsoa saata,
Kun ei rannalle toiselle näy.
Eikä jalkojen alla oo maata,
Minun askeleet orpoina käy.
Ja nyt välissä synkän taivaan ja virran
Pyydän sua auttamaan.
Ei pitänyt enää tänne kirjoittaa ja pitäisi olla jo nukkumassa mutta kun ahdistaa taas niin pirusti.
Miten onnistun aina ihastumaan vääriin ihmisiin ja miten minuun ihastuu aina väärät ihmiset!? Ne ihastuu minuun joista minä en ole kiinnostunut ja ne joista minä olen kiinnostunut eivät sit taas ole minusta kiinnostuneita. Tai no tytteli ilmeisesti nyt kuitenkin on minusta kiinnostunut ainakin jonkin verran mutta hänpä muuttaakin pois.
Aina se viikatemies löytää minut sen terävän kärkensä kanssa joka uppoaa suoraan kylkiluitteni lävitse sydämeeni.
Olen taas niin totaalisen tietoinen siitä että tarvitsen ihmisen kulkemaan vierelleni ja jakamaan kanssani tämän elämän. Tarvitsen ihmisen jonka kylkeen voin kärpertyä nukkumaan. Ne yöt mitä tytteli on ollut luonani olen nukkunut kuin tukki tai siis ne hetket mitkä on nukuttu. En ole tottunut nukkumaan kylki kyljessä mutta tyttelin kanssa se on tuntunut todella hyvältä. Se ei ole ollenkaan häirinnyt minua.
Kaikelta osin se ihminen vaan tuntuisi olevan sellainen joka ymmärtää minua ja minä ymmärrän häntä, jopa ajatusmaailmamme ovat jotakuinkin samalla aaltopituudella. Eli kaikki olisikin aivan liian hyvin ilman sitä tosiasiaa että hän on muuttamassa pois. Sille asialle en voi yhtään mitään, miten voisin jotain kun olemme tunteneet niin vähän aikaa?! Enhän minä voi hänelle mitään vaatimuksia tässä tilanteessa esittää, enkä voisi muutenkaan. Jokainen ihminenhän päättää itse omista asioistaan. Mutta en tietenkään haluaisi hänen muuttavan, tosin en tiedä sitäkään haluaisiko hän seurustella, en ole kysynyt. En ole katsonut sitä kysymystä aiheelliseksi juuri tuon muuton takia. Jotenkin minusta on kuitenkin tuntunut että hän on todella nauttinut lähelläni olosta mutta en sitten tiedä kuinka syvällisesti.
En voi kuitenkaan toivoa muuta kuin sen että saisin hänen kanssaan viettää nyt edes aikaa siihen saakka kun hän muuttaa. Tosin se voi tietysti sattua sitten enemmän mutta se hyvän olon tunne minkä hänen läheisyytensä minulle tuo on kuitenkin tällä hetkellä se mitä haluan. En jaksa miettiä huomista pidemmälle. Ilmeisesti minun kohtaloni vaan on törmätä oikeisiin ihmisiin vääränä ajankohtana.
Nyt tämä menee sänkyyn (yksin) taas pohtimaan. Olisipa tytteli kainalossani niin saisi edes nukuttua. Kauniita unia kuitenkin niille jotka niistä pääsevät nauttimaan.
-Ressuu
Miten onnistun aina ihastumaan vääriin ihmisiin ja miten minuun ihastuu aina väärät ihmiset!? Ne ihastuu minuun joista minä en ole kiinnostunut ja ne joista minä olen kiinnostunut eivät sit taas ole minusta kiinnostuneita. Tai no tytteli ilmeisesti nyt kuitenkin on minusta kiinnostunut ainakin jonkin verran mutta hänpä muuttaakin pois.
Aina se viikatemies löytää minut sen terävän kärkensä kanssa joka uppoaa suoraan kylkiluitteni lävitse sydämeeni.
Olen taas niin totaalisen tietoinen siitä että tarvitsen ihmisen kulkemaan vierelleni ja jakamaan kanssani tämän elämän. Tarvitsen ihmisen jonka kylkeen voin kärpertyä nukkumaan. Ne yöt mitä tytteli on ollut luonani olen nukkunut kuin tukki tai siis ne hetket mitkä on nukuttu. En ole tottunut nukkumaan kylki kyljessä mutta tyttelin kanssa se on tuntunut todella hyvältä. Se ei ole ollenkaan häirinnyt minua.
Kaikelta osin se ihminen vaan tuntuisi olevan sellainen joka ymmärtää minua ja minä ymmärrän häntä, jopa ajatusmaailmamme ovat jotakuinkin samalla aaltopituudella. Eli kaikki olisikin aivan liian hyvin ilman sitä tosiasiaa että hän on muuttamassa pois. Sille asialle en voi yhtään mitään, miten voisin jotain kun olemme tunteneet niin vähän aikaa?! Enhän minä voi hänelle mitään vaatimuksia tässä tilanteessa esittää, enkä voisi muutenkaan. Jokainen ihminenhän päättää itse omista asioistaan. Mutta en tietenkään haluaisi hänen muuttavan, tosin en tiedä sitäkään haluaisiko hän seurustella, en ole kysynyt. En ole katsonut sitä kysymystä aiheelliseksi juuri tuon muuton takia. Jotenkin minusta on kuitenkin tuntunut että hän on todella nauttinut lähelläni olosta mutta en sitten tiedä kuinka syvällisesti.
En voi kuitenkaan toivoa muuta kuin sen että saisin hänen kanssaan viettää nyt edes aikaa siihen saakka kun hän muuttaa. Tosin se voi tietysti sattua sitten enemmän mutta se hyvän olon tunne minkä hänen läheisyytensä minulle tuo on kuitenkin tällä hetkellä se mitä haluan. En jaksa miettiä huomista pidemmälle. Ilmeisesti minun kohtaloni vaan on törmätä oikeisiin ihmisiin vääränä ajankohtana.
Nyt tämä menee sänkyyn (yksin) taas pohtimaan. Olisipa tytteli kainalossani niin saisi edes nukuttua. Kauniita unia kuitenkin niille jotka niistä pääsevät nauttimaan.
-Ressuu
Kommentit