Joo-pa. Tässä sitä taas istutaan ahdistus paskassa tietokoneen äärellä. Viime yönä nukuin jälleen hienosti 10min ja sitten 10min hereillä ja samaa rataa koko yö. Voi helvetti! mun pää hajoo lopullisesti ihan just nyt. Ajatukset pyörii taas jossakin siellä itsemurhan rajamailla. Eli elämä on taas ihan helvettiä.
A kuulema sitten mennä viilettää missä lie ja tapaa "ihmisiä"...ketäköhän nekin lie. Minua kohtaan suhtautuminen on jotenkin mielestäni välinpitämätöntä. Eli ilmeisesti siellä päässä meikäläinen on jätetty menneeseen elämään ja nyt on sitten hyvä porskuttaa sinkkuna eteenpäin kun ei ole ukkoa rajoittamassa tekemisiä. Vittu on se joillakin helppoa vaan unohtaa. Pystysimpä itsekkin siihen mutta kun en pysty. Joka ikinen ilta kun tuonne sänkyyn rojahdan makaamaan mietin että millä ihmeen keinolla minä saisin A:n takaisin. Huomattakaa en siis mieti millä keinolla unohtaisin hänet. En vaan pysty unohtamaan, en halua unohtaa.

Sitten A tämä seuraava teksti on etenkin sinulle mutta muut voivat ihan vapaasti lukea kans koska nämä ovat niitä ajatuksiani mitä kelaan päässäni.

Olen varmasti osan näistä asioista sanonut jo monta kertaa mutta kertaushan on opintojen äiti.
Minä en ymmärrä eroamme. En ymmärrä miten kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä päättää yhtä äkkiä vaan jättää homman sikseen. Kyllä tiedän että sinäkin rakastit yhä! Sitä en tiedä rakastatko tai välitätkö enää, koska et ole sitä kertonut.
Muutaman otteeseen eräs kaverini on sanonut että hän ei ymmärrä sitä miksi sinä (A) halusit erota juuri nyt. Hän sanoi että hän ei ymmärrä sitä sen takia koska minulla oli työasiat järjestymässä ja siten olisin voinut henkisesti paremmin jolloin myös suhteemme olisi voinut paremmin. Sanoin hälle että minä olen ihmetellyt ihan samaa. Hetkihän oli mitä huonoin. Juuri kun asiat olivat loksahtamassa paikoileen. Sitten olemme keskustelleet siitä että jos tämä Kuopioon muutto kuitenkin oli joka sai sut jotenkin raiteiltasi pois. Mutta siinä sitten mietimme että olihan sinulla mahdollisuus sanoa jos et tänne halunnut ja asiat olisi silloin pystynyt vielä muuttamaan. Samoin kuin vaikka olisinkin täällä käynyt pyörähtämässä ne pakolliset kuviot mitkä tiedät mutta joista en täällä mainitse sen enempää olisi meillä ollut mahdollisuus palata takaisin Turkuun ilman että työhommat olisivat sen huonommaksi muuttuneet.
Sitten mitä tulee siihen minun sulkeutuneisuuteen ja ahdistuneisuuten nekin olisivat varmasti helpottuneet työn myötä joten sinäkin olisit loistanut kirkkaampana elämässä aivan taatusti. Se että jos tämä minun pitkään jatkunut huono olotilani oli sinut saanut epäilemään rakkauttani tai jos se oli kadottanut sinulta tunteita minua kohtaan olisi varmasti myös ajan kanssa korjautunut ja luulen jopa että aika piankin.
Minä en ymmärrä sitä miksi aikuinen kolmekymppinen ihminen heittää 6.5vuoden suhteen romukoppaan parissa viikossa. Sen ymmärtäisin jos kyse olisi jostakin 18-20vuotiaasta teinistä joka ei vielä oikein tiedä mitä elämältään haluaa. Ja etenkin kun sinulla oli mies joka varmasti olisi sinulle suonut sen kaiken mitä olisit halunnut. Kyllä kolmekymppisenä minusta pitäisi yrittää tehdä asioita paremmaksi eikä luovuttaa saman tien. Vai onko tämä sitten sitä kolmenkympin kriisiä?! Sitä en yhtään epäile ettetkö löytäisi uutta miestä, ihan varmasti löydät heti kun haluat. Mutta mistäs sitten tiedät että joudutko pettymään sen uuden miehen suhteen. Ehkä hän onkin taas sellaista sorttia joka pätkii sinua turpaan kännipäissään niin kuin joku entisistäsi tai sitten sellainen tyyppi joka juoksee joka toinen viikonloppu vieraissa naisissa tai tyyppi joka tekee töitä ympäri vuorokauden. Tälläisiä asioita ei näe heti, ei edes viikossa tai kuukaudessa. Siihen menee vuosi tai jopa vuosia tai sitten se tyyppi voi muuttua yhtäkkiä. Sinulla oli jo hallussa ihminen joka ei tekisi mitään noista edellä mainituista asioista. Mutta se ei kuitenkaan riittänyt sinulle.
Luonollisesti tästä tulemme sitten siihen kuinka huonosti olen ottanut sinut huomioon ja kuinka vähän olen tunteitani näyttänyt. Juu tiedän sen ja sille asialle olisin kyllä tehnyt jotakin. Ja uskon myös että rahahuolten poistuminen olisi auttanut tässäkin asiassa huomattavasti.
Se että motkotin asioista johtui puhtaasti minun pahasta olosta ja stressistä. Ei mitenkään sinusta. Tähänkin asiaan olisin ollut valmis hakemaan apua. Itseasiassa olisin vuoksesi ollut valmis tekemään lähes mitä vaan.
Olen elänyt sinulle viimeiset 6,5vuotta vaikka se ei ole aina siltä näyttänytkään mutta näin se vaan on ollut. Kaikissa tekemissäni valinnoissa mitä tässä viime aikoina tein ajattelin vain sinun ja meidän yhteistä parasta. Valitettavasti jotkut eivät sitten olleet sinun mieleen mutta niistä olisi voitu keskustella. Itseäni varten en mitään valintoja tehnyt vaan ajatellen meidän yhteistä tulevaisuutta.
Yhä edelleen olen sitä mieltä että me pystyisimme rakentamaan yhdessä onnellisen ja hieman elämän. Siihen elämään kuuluisi perhe, sukulaiset, ystävät ja tuttavat, työ ja oma koti mutta ennenkaikkea onnellinen parisuhde jossa osataan olla lähekkäin ja tehdä asioita yhdessä. Sinun vuoksesi olen valmis asumaan vaikka kuussa jos Turkukaan ei sattuisi sinua miellyttämään. Parisuhde on sitä että tehdään kompromissejä ja minä niitä ainakin olisin valmis tekemään.
Lopuksi kaikesta huolimatta meillä oli hieno suhde ja sen aikana tapahtui mitä ihanampia asioita toinen toisensa perään. Ja vaikka ongelmiltakaan ei vältytty niin päällimmäisenä kuitenkin mielessä on ne hyvät asiat. Mielestäni tätä kaikkea ei kannata heittää hukkaan vaan laittaa palaset kohdilleen ja korjata tilanne. Uskon että olisimme paljon vahvempia yhdessä jos tästä vielä pariksi palaisimme. Olisimme oppineet paljon asioita ja etenkin minä olisin oppinut ymmärtämään sen mitä tarkkoittaa kun rakastaa. Tietäisimme mitä virheitä ei pidä tehdä ja osaisimme pitää toisistamme huolta. Uskoisin että suhteemme voisi täydellinen.
En tiedä luetko tätä tai haluatko edes lukea mutta toivon ainakin sisimmissäni että luet. Ja toivon myös kaikkea sitä mitä tuossa kirjoitin.

-Ressuu