Nimittäin se ahdistus paska. Ei helvetti (anteeksi kiroilu) sieltä se joka päivä tulee vaikka kuinka pinnistelisi. Tuli taas itkutkin tuossa tirautettua. Menihän tuossa peräti yksi päivä ilman. On tää ikävä vaan niin valtava ettei mitään rajaa. A pyörii mielessäni taas koko ajan.
Sain sentään imuroitua noi pirun koiran karvat lattialta ettei ole ihan niin järkyn näkyistä täällä kämpässä vaatesäkkien ja laatikoiden lisäksi. Kyllä, ihan oikein luit! En ole vieläkään purkanut kaikkia laatikoita ja pussukoita. Niissä mitä on jäljellä on sellaista kamaa mitä nyt ei välttämättä tarvitse ihan joka päivä. Eli tarpeellisimmat olen ainoastaan purkanut.
Söin tänään aamulla töissä ja tuolla jääkaapissa olisi sitä eilistä ruokaa mutta kun ei vaan maistu. Ei tee yhtään mieli syödä. (noh laihtuupahan ainakin, onkin noita kiloja tullut kevään aikana parit liikaa).
Ärsyttävää kun tekisi mieli joka päivä kysellä A:n kuulumisia mutten oikein viitsi. Jos häntä vaikka haittaa se. Eilen tosin laitoin illalla viestiä. Lisäksi tekisi mieli kuulla hänen äänensä ja puhumattakaan siitä että tekisi mieli nähdä hänet. Tekisi mieli halata häntä, tekisi mieli suudella häntä, tekisi mieli ottaa hänet kainaloon ja olla vaan siinä vierekkäin ja lähekkäin. Tekisi mieli silittää hänen pehmeitä hiuksia ja koskettaa hänen kauniita kasvojaan. Tekisi mieli kuiskata hänen korvaan RAKASTAN sinua. Tekisi mieli sanoa hänelle KYLLÄ kaikki järjestyy kultani, älä huoli. Mutta mitään ei pysty tekemään. Pystyy ainoastaan kuvittelemaan tuon kaiken ja haaveilemaan. Sitten sen jälkeen itkeä ja toteamaan ei asiat olleet tänäänkään eilistä paremmin. Sen jälkeen taas mieleen tulee toive, jos ne huomenna olisivat taas hyvin. Ja koittaa uusi päivä ja uusi pettymys. Nyt on jo kaksi viikkoa kulunut siitä hetkestä kun tänne tavarani toin. Samanlaista shittiä ollut joka ikinen päivä. Joka ikinen päivä mietin vain sitä mitä olen menettänyt, miten saisin sen takaisin, mitä tein väärin ja miten voin sen korjata. Miten voin elää ilman A:ta ja miten voisinkaan lopettaa rakastamasta kun hän oli minulle kaikki kaikessa. Miten typerä olinkaan kun en sitä hänelle kertonut ja miksi ajassa ei  voi päästä taakse päin. Olisipa tämä pahaa unta ja huomenna kun herään A on siinä vierelläni.