No niin nyt taas tänne raapustan. Tokenin viimein suorastaan järkyttävästä pääsärystä. En muista että olisi koskaan särkenyt noin kovaa. Kävin apteekissa ja nappasin heti siellä paikanpäällä yhden napin naamaani. Sitten hilauduin kotiin (ai mihin kotiin? ei tämä tunnu yhtään mun kodilta kun täältä puuttuu se jokin. Eli se ihminen jonka täällä haluaisi olla olevan) mutta siis tulin kotiin ja rojahdin sohvalle selälleni mutta eipä sekään tuntunut hyvältä. Loppujen lopuksi oli vaan pakko kävellä ympäri kämppää kun missään asennossa ei ollut hyvä olla. Odotin 40minsaa ja mitään ei tapahtunut. Särky sen kuin yltyi. Päätinpä sitten vetäistä vielä toisen napin naamaan ja nyt pari tuntia ensimmäisen pillerin otosta tuntuu jo kohtuullisen normaalilta. Tosin yhä edelleen päätä jomottaa hieman.
Luulen että tämä äkillinen migreeni kohtaus johtui stressistä jota tässä tällä hetkellä piisaa todellakin.
Saakelin rahapulakin tän muuton takia stressaa ja näistä vähistä rahoista mitä jäljellä on pitää vielä matkustaa takaisin Turussa käymään eli bensaankin vielä uppoaa kivasti. No kai sitä voi syödä vaikka kynsiään loppu kuun.
Tämä muutto tänne tuntuu joka hetki vaan huonommalta ja huononmalta asialta. Ei olisi pitänyt lähteä tähänkään hommaan. On se vaan kumma etten näytä koskaan tässä elämässäni oppivan asioista. Aina tulee samat virheet toistettua. Antakaa mulle uudet aivot, pliis.
Tällä hetkellä ei kyllä saa tännekkään kovin kaksisia tekstejä kirjoitettua kun mielessä liikkuu tasan yksi asia eli ex. Jälleen niitä hetkiä kun haluaisi omistaa sen maagisen aikakoneen jolla voisi kääntää aikaa taakse päin.
Minä ymmärrän ihmisiä jotka eroavat kun rakkaus loppuu, toinen juo tai pahoinpitelee mutta jotenkin tässä omassa tilanteessani minä en ymmärrä sen kummemmin itseäni kuin puolisoanikaan. Minä en juo (siis normaalia enempää) en hakkaa mutta minä rakastan. Käsittääkseni myös puolisoni rakastaa minua yhä edelleen!? miksi sitten näin kävi? miksi ei edes yritetty korjata asioita jotka on/oli huonosti? en tiedä, harmittaa!
Jos olisin pystynyt perumaan tämän muuton tänne Savoon tässä viime hetkinä olisin sen tehnyt. En todellakaan halunnut tänne yksin muuttaa. Koska näin kävi minun olisi ollut ihan sama jäädä Turkuun asumaan yksikseni. Vaikka minulla on täällä pari kaveria ja mummo ei se kuitenkaan mene sen edelle mitä parisuhde ja se rakas ihminen merkitsee. Joskus vuosi sitten en tätä edes tajunnut (olinkohan jotenkin sekaisin) mutta se kriisi silloin herätti minut.

*välihuomautus: hitto soikoon että täällä kämpässä on kylmä.  Mä olen jokaisen patterin kokeilu ja todennu että ne toimii, sulkenut ilmastointi luukut ja kaikki ikkunat on kiinni mutta siitä huolimatta tänne paleltuu. Ja minä en edes ole mikään vilukissa.*

No tuli nyt taas hieman tuntoja tilitettyä. Nyt tupakille.