En tiedä, en muista, en jaksa lukea mitä olen tänne viimeksi kirjoitellut. Joten kerron nyt mitä päähän sattuu tulemaan. Tosin juurikaan yhtään järkevää ajatusta siellä ei tällä hetkellä pyöri.
Nyt on sitten loputkin tavarat tuotu Turusta tänne Savon perukoille. Läksin ajelemaan sieltä tippa linssissä ja kävin tankkaamassa auton. Kuitissa näyttää lukevan 16.13 kotona olin (ai missä kotona tämä ei tunnu yhtään kodilta ilman kultaani) 21.30 eli reilus viidessä tunnissa ajoin tänne. Siinä oli ainoastaan yksi koiran pissatus ja kakatus paussi.
Siinä ajellessa taas putkahteli kaikki muistot tulvana mieleen ja vähän väliä tirautin pienet itkut. Tänne sisälle päästyäni sitten kaikki repesi. Kyyneltä tuli niinkuin sadetta ukkoskuuron aikana ja aivan järkyttävän parun saattelemana. Koirakin katteli ihan ihmeissään ja jopa se on ihan masentuneen näköinen tai oikeastaan oli koko matkan. Taitaa vaistota että tyttö on nyt jossain kaukana (mun mielestä ainakin aivan liian kaukana).

*pakottava tupakkatauko ja nenänniisto kun taas itkettää*

Niin tosiaan olin siellä Turussa anoppilassa kylässä ja en meinannut saada millään nukuttua kun kyyneleet valuivat heti silmistä kun unenpäästä yritti kiinni saada. Siinä sitten olin silmät ristissä pari päivää.

Tästä on tulossa todellakin VUODATUS blogi. Valitan en voi sille mitään tämä vaan sattuu niin pirusti. Minusta tuntuu siltä että teimme molemmat virheen tässä meidän suhde kiemurassa. Minun virheeni oli se että haikailin typerästi tänne Kuopioon. Ja nyt kun olen miettinyt että minkä takia niin en todellakaan tiedä. Ei täällä ole mikään asia paremmin kuin Turussa päinvastoin. Kultani taas teki virheen siinä kun päätti lopettaa tämän meidän tarun.
Muistelen että olen joskus kuullut että yleensä suhteessa tulee iso kriisi siinä 6-7 vuoden välillä ja jos siitä selviää niin suhde todennäköisesti kestää loppuelämän. Tämä suhde ei varmaan sitten kestänyt (toivon yhä että se asia muuttuisi). Tokihan meillä kriisejä on ollut ennekin mutta minä olen ne kriisi jo pystynyt ohittamaan. Tästä toisesta osapuolesta en ole varma.

*Ja sit tuli taas kirjoitukseen tauko itkukohtauksen takia (samalla ajatuskin katosi)*

Mitenkähän mä tässä mielentilassa selviän uuden haastavan työni alustakaan. Tällä hetkellä tuntuu ainakin siltä että tarviis vähintään kuukauden sairaslomaa. :( Mutta pakko kai se on raahautua sinne huomen aamuna.
Kamala kun taas pääsisi siinä ajassa taaksepäin. Tekisin niin monta asiaa toisin. Ainakin veisin mun kultani alttarille ja yrittäisin todella saada lapsia hänen kanssaan. Muistaisin palvoa häntä kuin prinsessaa ja kohtelisin kuin kukkaa kämmenellä. Näitä mitään minä typerys en tajunnut tehdä. Olen täysi LUUSERI!
Kirjoitan taas lisää kun saan ajatukseni kasattua. Siihen asti kuuntelen musiikkia ja pillitän. Tässä otanta mitä kaiuttimista kuuluu:
 Älä jätä minua
Et jättää saa
Selkä seinää vasten
Still loving you