Siinäpä vasta pulma! Puhun nyt nimittäin seurustelusta. Tämän yhden ihmisen kanssa jonka tapasin joskus kuukausi sitten ja olen siis tavannut useamman kerran, en sitten tuntenut haluavani seurustella. Johtuuko se sitten siitä etten yksinkertaisesti ole valmis seurusteluun vai oliko tämä henkilö minulle vaan totaalisesti väärä?!? Luulen että jälkimmäinen on todennäköisesmpi vaihtoehto koska minusta on jotenkin tuntunut siltä kun on tavattu ettei meillä ole oikein yhteisiä asioita tai puhuttavaa. Toisaalta mielessäni kalvaa myöskin kauhukuva siitä jos en sittenkään ole vielä valmis. Kauhukuva siksi että haluaisin (niin kuin olen jo kertonutkin) tutustua paremmin tähän uuteen vielä tällä hetkellä ystävääni ja itseasiassa toivon että meistä voisi tullakkin jotakin. Mese keskusteluissa meillä on ainakin hyvin löytynyt yhteinen sävel ja ajatukset ovat tuntuneet olevan lähellä toisiaan. Sen olen jo päättänyt että hänen kanssaan en halua hypätä sänkyyn ennen kun todella tiedän mitä tahdon. En halua satuttaa ketään ihmistä vain sen takia että saa hetkellisen nautinnon. Jos haluan vain hetkillistä mielihyvää niin sitten homman täytyy olla molemmille osapuolille selvä peli. Minun olisi ehkä aika tehdä selväksi Ma:lle etten halua suhdetta hänen kanssaan. Ei voi mitään tiedän että se varmasti satuttaa mutta en myöskään voi sille mitään etten minä missään vaiheessa tuntenut mitään lähempää yhteyttä. Olenko sitten paska ihminen ja hyväksikäyttäjä?!?, en tiedä, tarkoitus ei ainakaan ollut tunteita ei vain löytynyt.

Hitto aamulla on taas todella aikainen herätys ja yllätys yllätys minulla on taas ollut univaikeuksia viime päivinä. Nytkin väsyttää ihan pirusti ja niin väsytti eilenkin mutta siitä huolimatta nukuin huonosti. Heräilin vähän väliä ja sitten ajatukset alkoivat taas laukata. Tällä kertaa ne laukkasivat tässä uudessa ihmisessä joka on elämääni liittynyt. Annetaan nyt hänelle tutulla tavalla blogi kirjain eli J. Viime yönä en sentään painajaisia nähny. Pelottaa että niinkö sitä menee taas tämäkin yö pyöriessä tuolla sängyssä.

Rahatilannekkin on taas ihan sieltä itsestään kun jostakin ihmeestä taas tykkäsi putkahtaa nippu laskuja maksettavaksi juuri samaan aikaan. Mistä ihmeestä niitä aina sikiääkin juuri silloin kun olisit muuten jotakuinkin balanssissa??? Kaiken lisäksi löysin tuolta laskulaatikkoni kätköistä puhelinlaskun joka oli jo myöhässä joten pitähän sekin sitten maksaa. PRKL! On se kumma kun ei työssä käyvällä ihmisella rahat meinaa riittää. Tämä nyt tietysti osaltaan johtuu siitä että tässä kämpässä on niin törkeän korkea vuokra. Niin ja koiran sapuskakin sattui tietty loppumaan samaan syssyyn.

Olen ollut taas aika ahdistunu ja masentunu. Useana iltana olen pohtinut että mahdankohan minä kuitenkin joutua elämään hamaan tulevaisuuteen yksikseni. Sitten on iskenyt näitä pohtiessa se masennus siitä kun ei ole ketään jakamassa näitä päiviä kanssani. Mutta siihen hommaanhan ei kelpuuteta ketä tahansa kuten tässäkin postauksessa jo mainitsin. Vaan kaiken täytyy tuntua hyvältä. Joo on taas niin sekavaa ja älytöntä tekstiä että taidampa mennä tuonne sänkyyn kokeilemaan josko se uni vaikka sattuiskin tulemaan. Moikka moi!

-Ressuu