Rupeaa näiden ongelmien vatvominen ottamaan niin paljon voimille että kaipaa maaseudun rauhaan "rentoutumaan". Ehdottelinkin tuossa puolisolleni joskos mentäisi mökille viikoksi rauhoittumaan ja nauttimaan luonon antamista iloisista asioista. Kuuntelemaan hiljaisuutta, istumaan kuistille katsomaan ukkosta ja soutelemaan sekä kalastamaan järvellä ilta-auringon paisteessa laineiden hiljaisesti liplattaessa. Minusta tuntuu että se olisi paras vaihtoehto mitä tällä hetkellä pystyy tekemään. Poissa täältä suur kaupungin hälinästä ja täysin muilta ihmisiltä rauhassa.
Lapsena ja vielä teini vuosinakin tapasin aina koulujen lomilla käydä sukulaisten luona maalla. Joten maaseutu on minulle tuttu paikka ja ainoastaan siellä tunnen rentoutuvani kunnolla. Jos minulla olisi mahdollisuus muuttaisin varmasti maalle. Mutta sitä toiveen toteutumista odotellessa täytyy tyytyä satunaiseen mökkeilyyn puolison vanhempien mökillä. Onneksi on edes se mahdollisuus.
Täällä kaupungissa kun katselee ihmisiä tuntuu usein siltä että mikä helvetin merkitys tällä elämällä oikein on. Aina on kiirre jonnekkin. Jos et ole vesisateessa aamulla kahdeksalta menossa töihin niin sitten olet ukkosmyrkyssä tarpomassa kiirreellä kotiin tekemään kotitöitä tai juoksuttamaan koiraa ulkona koiranilmalla. Muutenkin elämä on sitä että synnyt, menet kouluun, opiskelet ja valmistut. Sitten teet töitä 40vuotta ja kohta jo kuoletkin pois. Kaikesta tästä saat vaan tressiä ja tressi heijastuu sitten myös ihmissuhteisiisi joissa tulee myös ongelmia. Tämä taas aiheuttaa lisää tressiä. Aika perseestä sanon minä!