Nimittäin onnellinen. Noh, olen minä onnellinen siitä että minulla ei ole enää ulosottoja vaan minulla on pankkilaina jossa järkevä ja kohtuullinen maksuohjelma. En kuitenkaan ole pystynyt tänään iloitsemaan asiasta lainkaan päinvastoin olen vuodattanut tippoja silmistäni ja ollut apealla mielellä koko illan. Edes tässä koneella en ole istunut niin kun yleensä istun. Jotenkin näiden raha-asioitteni selvittyä rupesin vaan miettimään sitä kuinka elämäni voisi olla vieläkin paremmin. Mietin sitä miten minulla voisi olla ihminen jota rakastaa ja joka rakastaisi minua, jonka kanssa jakaa tämä elämäni ja jonka kanssa minulla voisi olla jopa lapsia. Sitten kun nämä ajatukset tulvivat mieleeni totesin kuinka helvetin yksinäinen oikeasti olen. Työni lisäksi ainoat ihmiskontaktini rajoittuvat lähinnä T:n kanssa puhelimessa puhumiseen ja satunnaisiin paneskeluihin jonkun naisen kanssa. Joo todellakin jonkun naisen kanssa sillä kenenkään näistä joiden kanssa olen ollut en voisi harkita alkavani johonkin vakavampaan. Kukaan heistä ei vaan ole tuntunut siltä oikealta. H:n kanssa on synkannut parhaiten mutta jotenkin minusta tuntuu siltä että se olisi liian vaikeaa ruveta hänen kanssaan miettimään mitään sen suurempaa. Ja itseasiassa näin kaveri pohjalta meillä homma parhaiten toimiikin.

Ja ei minulla ei todellakaan ole mitään pakko-oiretta löytää joku jonka kanssa alkaa olemaan. Mutta olisi se kuitenkin mukavaa jos sattuisi törmäämään johonkin ns. sukulaissieluun ja jonka kanssa voisi ruveta vaikka pesää rakentamaan. Olenko sitten liian kranttu, en tiedä, voi olla. Kaipaan kuitenkin sitä että kun tulen kotiin niin minua on joku odottamassa täällä, joku joka oikeasti haluaa kuulla miten päiväni meni.

Pitäisi jaksaa ruveta tässä lähipäivinä selvittämään asuntoasiaakin. Rupee tää kämppä ottamaan niin paljon päähän etten yksinkertaisesti voi asua tässä enää. Ensinnäkin se että maksan vuokraa suurinpiirtein kolmanneksen kuukauden nettopalkastani ja toisekseen mitä hittoa teen näin isolla asunnolla yksin koiran kanssa. Muutenkaan tämä asunto ei oikein vastaa mieltymyksiäni. Tämä on ensimmäisessä kerroksessa, en halua enää koskaan asua ensimmäisessä kerroksessa. Täällä on aina aivan helvetin kylmä ja minullahan ei normaalisti ole koskaan ollut kylmä. Tämä on aivan helvetin pimeä asunto, joka taas osittain johtuu siitä kun verhoja täytyy pitää koko ajan edessä ettei kaikki ohikulkijat näkisi sisälle. Ja vielä että täällä pitäisi remontoida koska tämä on aivan kamalan näköinen.

Helkkarin auton kaukosäädinkin temppuili taas tänään. Pitäisi jostakin kaivella rahat uuteen sellaiseenkin. Joku päivä käy taas niin että myöhästyn töistä kun en saa autoa pihastani eteenpäin. Jooh tänään oli hyvä päivä mutta minua ottaa päähän...kai sen osittain voi selittää silläkin että olen aivan helkkarin väsynyt. Palaan taas asiaan!

-Ressuu