tiistai, 7. lokakuu 2008
Pitäisi olla mutta kun en ole
Ja ei minulla ei todellakaan ole mitään pakko-oiretta löytää joku jonka kanssa alkaa olemaan. Mutta olisi se kuitenkin mukavaa jos sattuisi törmäämään johonkin ns. sukulaissieluun ja jonka kanssa voisi ruveta vaikka pesää rakentamaan. Olenko sitten liian kranttu, en tiedä, voi olla. Kaipaan kuitenkin sitä että kun tulen kotiin niin minua on joku odottamassa täällä, joku joka oikeasti haluaa kuulla miten päiväni meni.
Pitäisi jaksaa ruveta tässä lähipäivinä selvittämään asuntoasiaakin. Rupee tää kämppä ottamaan niin paljon päähän etten yksinkertaisesti voi asua tässä enää. Ensinnäkin se että maksan vuokraa suurinpiirtein kolmanneksen kuukauden nettopalkastani ja toisekseen mitä hittoa teen näin isolla asunnolla yksin koiran kanssa. Muutenkaan tämä asunto ei oikein vastaa mieltymyksiäni. Tämä on ensimmäisessä kerroksessa, en halua enää koskaan asua ensimmäisessä kerroksessa. Täällä on aina aivan helvetin kylmä ja minullahan ei normaalisti ole koskaan ollut kylmä. Tämä on aivan helvetin pimeä asunto, joka taas osittain johtuu siitä kun verhoja täytyy pitää koko ajan edessä ettei kaikki ohikulkijat näkisi sisälle. Ja vielä että täällä pitäisi remontoida koska tämä on aivan kamalan näköinen.
Helkkarin auton kaukosäädinkin temppuili taas tänään. Pitäisi jostakin kaivella rahat uuteen sellaiseenkin. Joku päivä käy taas niin että myöhästyn töistä kun en saa autoa pihastani eteenpäin. Jooh tänään oli hyvä päivä mutta minua ottaa päähän...kai sen osittain voi selittää silläkin että olen aivan helkkarin väsynyt. Palaan taas asiaan!
-Ressuu
Kommentit