Tämä ja huominen töitä jäljellä tästä kahdeksan päivän putkesta, huh! Vihdoin tuntuu oikeasti siltä ettei ole enää paha. Eilen olin vielä silleen että kolme päivää, ei helvetti mä en kestä.

Kaveri sit eilen soitti ja kysymys oli aika tutttu eli "-mitäs meinasit lauantaina?". Sanoin että eipä ole mitään suunnitelmia mutta joutuu varmaan ainakin kotipersiit vetämään. No tulipa sit lupauduttua taas vaihteeks baariin.

Eilen kun olin tuolla töissä ja sitten siinä poltellessani tupakkia huomasin mietiskeleväni ihan huomaamatta. Hehe, kuulostaa varmaan ihan kahjolta mut oikeesti pää oli niin jumissa etten ensin edes tajunnut miettiväni. No mietin siinä sitä Turkuun muuttoa ja yritin listata hyviä ja huonoja puolia molemmista kaupungeista. Sitten radiosta tuli tuttu biisi Chisun -Mun koti ei oo täällä ja eräät sanat iski syvälle sisimpääni. Nimittäin nämä:

(Mun koti ei oo täällä
Mun koti ei oo täällä)

Kadun mä ehkä tätä joku päivä
Tien varresta itseni löydän
Kadun mä varmaan joku kaunis pilvetön päivä
Mut kulta mun täytyy vaan mennä
Mun koti ei oo täällä
(Mun koti ei oo täällä)

Päivä oli nimittäin kaunis ja pilvetön ja muutenkin lievää katumusta on ilmassa tänne muuttamisen suhteen.

Tää päivä lähti ihan hyvin käyntiin. Sain nukuttua riittävästi ja muutenkin on ollut jotenkin positiivisempi olo mitä tässä viime päivinä. No se johtuu varmaan siitä on kohta saa olla kaksi päivää vapaalla. Lisäksi olin odottanut eräältä ihmiseltä viestiä muutaman päivän ja tänään sitten sain sellaisen. Ei siinä mitään ihmeellistä mut ihan kiva juttu kuitenkin. Töistä olis vaikka mitä kertomista mutta kun ei vaan pysty...ärsyttävää! Siis sinäänsä minua ei sido sen kummempi laki että voisin hyvin kertoakkin mutta kun teen sellaista työtä et jos kerron siitä niin minulta menee kyllä sitten tämä salaperäinen yksityisyyteni ja haluan kuitenkin tätä blogia kirjoittaa mieluusti siten ettei minua tunisteta. Ja tekin tutut jotka tästä tiedätte ja luette näitä juttuja muistakaas sit olla ihan hys! toisekseen en nyt ehkä suosittele edes että luette näitä...tai ainakaan jos ette kestä sitä että teistäkin voi olla täällä jotain tarinaa...siis silleen sellaisessa muodossa tietenkin ettei teitäkään niistä pysty tunnistamaan. Mutta näin nyt töihin, moikka!

-Ressuu