No jooh! Johan otsikon kehitin, tuo vaan kuulosti niin hienolta ja tuolta minusta tällä hetkellä tuntuu. Tulin äsken töistä, käytin koiran ja avasin oluen. Kyllä avasin jälleen oluen mutta tänään ajattelin juoda vain tuon yhden. Tuntui vaan että tarvitsen sen jotta pystyn rahoittumaan. Tuntui myös että tarttee kirjoittaa tänne vaikka en edes tiedä onko minulla mitään sanottavaa.

No miksi tuollainen otsikko!? Olen vaan päättänyt että nyt loppuu tämä järjetön häslääminen mitä minulla on tässä viime aikoina ollut. Osittain syy tähän löytyy myös siitä että olen ihastunut, mutta myös oman itseni takia päätin että sen järjettömän sähellyksen on loputtava koska se ei tuottanut lopulta kuin mieli pahaa.
Mitä ihastukseni kohteeseen tulee niin sen jälkeen kun iltäpäivällä hänet kotiinsa kyyditsin ollut kovin hiljainen suuntaani. Sain illan aikana yhden aioin viestin jossa hän kertoi laittaneensa minulle sähköpostia. Kävin töissä olessani lukemassa sen postin ja sydämeni muljahti kerran ympäri. Hän kertoi siinä että vauhti on ollut hänelle hieman liian lujaa ja että tekstaillaan ja mesetetään. Hän kertoi tarvitsevansa vähän aikaa asioiden pohtimiseen. Ensimmäisenä kävi mielessä että tässäkö tää nyt sit taas oli. Toivottavasti ei!
Ymmärrän kyllä häntä kun tiedän hänen tilanteestansa aika paljon mutta en voi sille mitään että olen korviani myöten ihastunut. Tahtoisin hänen olevan vieressäni tällä hetkellä joka sekunnin. Olen aivan helkkarin väsynyt tällä hetkellä mutta ei tee yhtään mieli mennä tonne sänkyyn yksin. Jotenkin se ahdistaa minua, on ahdistanut jo pidemmän aikaa. Tosin se ei ole aivan sama kuka siellä vieressäni nukkuu. Tuossa lauantai aamuna kun heräsin sen ryyppy reissuni jälkeen krapulaan kurkkasin ensimmäisenä viereeni ja huokaisin helpotuksesta. Huh! tällä kertaa olin onnistunut kotiutumaan aivan yksin. Josta pääsenkin kätevästi seuraavan aamun herätykseen eli sunnuntai aamuun. Kupitin lauantaina saunomiseni lomassa kotipersiit (yksin), no sitten sunnuntai aamuna heräsin ensimmäisen kerran joskus yhdeksän jälkeen. Katsoin kelloa ja hyvä etten siltä istumalta pompannut sängystä ylös. Jotenkin päässäni oli ajatus että ole myöhästynyt töistä mutta sitten kuitenkin muistin että hei mullahan on vapaapäivä.Kaipa se on pakko kömpiä tonne sänkyyn ja käpertyä peiton sisään koska silmät alkavat uhkaavasti painua kiinni. Jospa näkisin unta eräästä kivasta ihmisestä, arvatkaa vaan kenestä! Öitä.

-Ressuu