No niin pitkästä aikaa tekstin tynkää tänne. Elelen nykyään parisuhteessa Ma:n kanssa ja meillä on mennyt ihan hyvin tai oikeastaan paremmin kun hyvin. Pari kuukautta ollaan nyt silleen tiiviisti oltu yhdessä ja Ma on käytännössä koko tämän ajan majaillut minun luona. Nyt sitten minulla on ponnahtanut pintaan todella paha luottamuspula. Se ei johdu mitenkään Ma:sta vaan on tuolla minun pääni sisällä. Ma ei ole millään tapaa osoittanut minkäänlaista epäluottamusta, paitsi ehkä nyt kun joku hänen miespuoleinen kaveri on täällä Kuopiossa vierailulla ja majailee Ma:n kämpillä. En ihan täysin ole perillä tästä kaveruussuhteesta, enkä täysin ymmärrä sitä, enkä myöskään täysin pysty sitä hyväksymään. Minun mielestä kun edelleenkään mies ja nainen ei voi olla pelkästään kavereita. Kuitenkin jossakin vaiheessa jommalla kummalla tulee jonkinlaisia tunteita siihen mukaan. Mutta siis, pelkään että tämä minun luottamuspulani tulee vielä aiheuttamaan tällä suhteelle lopun. Tätä en tietenkään toivo mutta tuskimpa tälläistä tilaa mikä minulla nyt on vallinnut muutamat päivät kestä kukaan. Toisaalta olen myös nyt joutunut toteamaan itsessäni aivan uuden piirteen. Olen helkkarin mustasukkainen ja sitä ei ole aikaisemmin minulla ilmennyt tässä määrin. En tiedä mitä tämä merkitsee mutta aika helvettiä se tekee elämästäni.

Kaikkea mukavaakin on tiedossa. Loma alkaa tämän viikon jälkeen ja saa olla ruhtinaalliset neljä viikkoa poissa töistä. Niistä neljästä viikosta ekat kaksi menee Ma:n kanssa Bulgariassa lomailessa ja silleen. Siihen päälle vielä Helsingissä oleilua ja Tallinnassa käynti. Eli ihan vaan kaksistaan Ma:n kanssa. Pitäisi siis olla iloinen. Mutta minkäs teet kun pää takoo vaan kaikkea paskaa.

Minun mummo kuoli tuossa toukokuun lopussa ja nyt on senkin takia ollut aika raskasta aikaa niin ei enää tälläistä tressiä turhaan viittis kärsiä. Pitäisi järjestellä perunkirjoitukset ja myydä asunto yms. mutta tuntuu ettei mikään asia etene mihinkään suuntaa. Kaipa mä olen taas vaipunut jonnekkin masennuksen syövereihin, PRKL!!!

-Ressuu

Blogini on toistaiseksi telekalla niin kuin varmasti olette huomanneetkin. Tällä hetkellä ei vain ole inspiraatiota kirjoittaa. Katsotaan josko palaan vielä asiaan.

-Ressuu

Heipä hei!

Pitkästä aikaa päivitystä tänne. Ei vaan ole jotenkin ollut sitä fiilistä että olisi tänne jaksanut kirjoittaa. H:n kanssa juttu sitten todellakin lopahti eli tässä sitä mennään edelleen sinkkuna eteenpäin. Kivalta ei tunnu mutta minkäs sille voi. Olen tosin huomannut viime aikoina että minulla on jonkinlaisia tunteita Ma:ta kohtaan. En vaan ole pystynyt käsittelemään että mitä ne ovat. Ma:n kanssa ollaan kyllä nähty todella usein tässä kuluneen kuukauden aikana ja meillä on ollut todella hauskoja hetkiä yhdessä. Varattiin me jopa heinäkuulle yhteinen matkakin Bulgariaan Sunny Beachille. Sitä odotellessa ja Suomenkin kesää odotellessa.

Vappukin oli ja meni. Onneksi meni siitä viikosta ei ole juurikaan mitään hyvää kerrottavaa. Ensinnäkin se ei ollut hyvä asia että kuppia tuli otettua todella hienosti viisi päivää putkeen, aivan järjetöntä. Elämä vaan oli persiillään ja sitä retkahti sit tosi pahasti. Toisekseen itse vappuaatto oli aikalailla sieltä itsestään. Alkuilta ihan jees mutta sitten meidän kaveriporukka hajos ympäriinsä ja jouduinpa välillä olemaan jopa ihan yksinäni. Ei kiva. Lopulta kuitenkin pari frendiä löysi tiensä takaisin meikäläisen tykö ja sen jälkeen oli ihan ok loppu ilta. Tosin paikka jossa olimme ei juuri tarjonnut sitä mitä etsin eli naisseuraa.

Rahatilanne on edelleen aivan pohja mudissa. Itseasiassa kaikenmaailman epäonnet mitä kohdalle on tässä sattunut ja siihen päälle tuo vapun järjetön kupitus ovat aiheuttaneet rahatilanteeseeni todella pahan vajeen. Yritin paikata tuossa tilannetta sillä että otin pekkasia yli 50tuntia rahana mutta eipä sekään riittänyt tilannetta saamaan ajantasalle. Eli seuraavakin tili mikä tulee menee myös samantien. Ja taas on niin kivaa. Sitä seuraavasta tilistä sitten pitääkin maksaa matka ja taas ollaan pa, no mutta pääseepähän lomalla sitten ainakin reissuun ja lomarahat sitten kyllä korjaa onneks tilannetta. Laitoin taas hakemuksen halvempaan asuntoonkin. Toivottavasti jokin hyvä löytyisi ja pian. Tässä asunnossa kun tuppaa olemaan vielä ongelmana yläkerran naapurikin joka jaksaa aina valittaa joka asiasta ja sitten itse pitää kännipäissään meteliä keskellä yötä. Terveisiä vaan sille kusipäälle.

Mä olen niin väsynyt elämään tuon koiran kanssa yksinäni että olen jo jonkin aikaa harkinnut josko antaisin sen pois. Pahaltahan sekin tuntuu mutta jos ei jaksa niin ei kai siinä sit varmaan vaihtoehtoja ole. Ei sillä kyllä se piristääkin mieltä aina välillä ja onhan se aivan ihana otus. Että tälläistä...tuosta vielä tilanteeseen sopivaa musiikkia. 

...nimittäin itkuraivokohtaus. Voisko tässä elämässä joskus edes yksi asia mennä niinku haluais. Hitto että mä tykkään siitä ihmisestä ja olen monta päivää elänyt täysin pimennossa. Toinen pyörii vaan koko ajan mielessä mutta mitään hänestä ei vaan kuulu. Sitä on jo miettinyt että onko jotain ikävää sattunut mutta en kuitenkaan siihenkään usko. Jos en tuntisi H:ta jo sen verran niin tietäisin varmaksi että tämä oli tässä. Tunnen kuitenkin häntä ja kun hän viimeksi nähdessämme sanoi tykkäävänsä minusta niin en ole vielä kokonaan menettänyt toivoani.

Tästä vielä yö-musiikkia.

I see reflections of tomorrow
And a story becoming life
I see the sum of every perfect thought
Unlocked within my mind
Can our dream survive a thousand lies?
To linger when we die
Can a promise last forever?
When lifetimes intertwine
For in your hand my essence rests
As does your spirit mine
My dearest friend
My deepest love
The sentiment divine

I can be certain
There's nowhere else to be
Than in your arms
When the world comes down on me
I can believe it
And give myself away
To face our every burden
With a promise made on our wedding day

Darkness is an angel's bow
Like an anchor to the heart
Casting arrows into the snow
Unknowing where you are
And if a promise is forever
Words that can forget
Then it lives within the heart of God
A love without regret

I can be certain (and can you see?)
There's nowhere else to be (what you mean to me)
Than in your arms
When the world belongs to me
I can believe it (and I believe)
And give myself away (in you and me)
To live out every moment
With a promise made on our wedding day 

En ole neljään päivään kuullut mitään H:sta eli ei ole reissullansa muistanut minulle päin viestiä laitella tai sitten on vaan todettava että ei ilmeisesti ole kiinnostanut tai jotain. Päätin sillon ennen kun H lähti reissuun että minä en laita viestiä siihen suuntaan vaan annan hänen tehdä aloitteen siinä asiassa. No tulos on sitten tässä. Aika paskat fiilikset on tällä hetkellä. Toisaalta on aika kova ikävä ja toisaalta taas aika kovat suuttumuksen tunteet. Sitten siihen päälle kun lisätään epävarmuus tilanteesta niin ai että kun on niin iloinen mieli. On oikein sellainen ranteet auki fiilis tai sitten että vois vetää pään niin täyteen viinaa ettei ajatus enää juoksisi sitä vähääkään.

Jotenkin pystyn kuvittelemaan jo mielessäni että sieltä jossakin vaiheessa pamahtaa viesti missä lukee lyhyesti vain "tämä juttu oli tässä". Eihän nämä asiat nyt niin hyvin elämässäni voisi mennä että kun se oikea minun mielestäni kohdalle osuu niin ajatukset olisivat samat toisellakin osapuolella. Joo nyt on kyl sellanen masis taas täällä ettei oikein tiedä itkeäkkö vai nauraa. Yhtään ei ole sellainen olo että naurattaisi mutta jotenkin tuntuu vaan niin saatanan koomiselta tämä olo että vois nauraa räkättää maha kippurassa.

-Ressuu