Lähdetään sitten tänään mökille. Täytyy sanoa että tuntuu hyvältä jo nyt vaikka ei olla edes matkaan vielä päästy. Se että pääsee pois hetkeksi täältä kaupungin hälinästä tulee todella tarpeeseen. Tulee katkos tänne blogiin kirjoittamiseen mutta jospa mökkireissu toisi vaikkapa jotain mielenkiintoista kirjoitettavaakin tänne kaikien näiden tylsien ongelmien pohtimis kirjoitusten seuraksi.
Eilen illalla mietin sitä miksi en ole osannut elää tätä elämääni juuri koskaan helpoimman kautta?! Olen vain jotenkin onnistunut aina rämpimään siellä pohjamudissa. Tajusin että olen pitänyt asioita aivan liian itsestään selvinä. Elämääkin täytyy huoltaa niin kuin autoa. Jos sitä ei muista tehdä se leikkaa kiinni.
Parisuhteessakaan en ole aina huomannut että se toinen osapuolikin on olemassa. Se että on jättänyt toisen huomiotta on jäänyt huomaamatta mutta nyt kun ei itse saa sitä huomiota toivomaansa määrää niin tietää miltä se on mahtanut toisesta aina tuntua.
Läheisyyden kaipuukin (kaikkine halauksineen, pussailuineen jne.) on aivan kamalan suuri nyt. Koko ajan vaan odottaa milloin toinen ottaisi kiinni ja halaisi oikein kunnolla.
Mutta nyt valmistautumaan mökille lähtöön.