Elämä, sielu, sisin, sydän ja jopa kämppä, kaikki on ihan tyhjillään.
Non-ni, tavarat on sitten roudattu tänne "uudelle" paikkakunnalle ja täällä sitä nyt sitten ollaan ja kirjoitellaan blokia puoli tyhjässä kämpässä. Neliöitä kun nyt sattuu olemaan niin pirusti ettei oikein nuo omistamani huonekalut meinaa riittää (tämä siitä sattuneesta syystä kun puoliskonkin piti alunperin muuttaa tänne).
Tällä hetkellä tunnot tästä muutosta ovat EI niin hyviä. Tuntuu jotenkin että taas sitä on onnistunut tässä surkeassa elämässään tekemään virheen. Sen verta pahasti tää nyt ottaa että meinaa tippa tulla linssiin koko ajan. Eikä tästä kirjoittamisestakaan kyllä mitään meinaa tulla vaikka sanovat että tämä on hyvää terapiaa. Kukakohan senkin on päähänsä saanut? ei tämä ainakaan mun oloa tunnu helpottavan yhtään.
Kirjoittamisessa tuli tauko kun hillitön itku kohtaus iski. En tiedä lukeeko näitä kukaan tai kiinnostaako ketään edes lukea tälläistä säällittävää tilitystä mutta täytyy nyt kuitenkin tässä mainita että niin valtava tuska iski nyt sisimpään etten moista kokenut edes seitsemän vuotta sitten kun äitini kuoli.
Miten tälläisestä ero kriisistä oikein selviää? sitä mietin ja sitä miten kauan tätä kestää? ääh :( Rakkaus tätä ihmistä kohtaan jonka kanssa elin reilut kuusi vuotta on yhä edelleen valtava joten tuskakin on sen mukainen. Ei nyt kyllä pysty kirjoittamaan enempää jatkan taas kun jaksan siihen asti vaikka tästä musiikkia mielen kohottajaksi tai sit toisin päin.
Anna Eriksson-Kun katsoit minuun