Ei tästä elämästä tunnu tulevan hevon v****a. Mua ei oikeasti ole luotu elämään enää näin. Mä haluan että mun rakas on mun elämässä ja PISTE. Tänään on vituttanut niin paljon ettei mitään rajaa. Taas viikonloppu edessä ja sen tietää kun täällä kotona on että mitä paskaa se on.
Mulla napsahtaa varmaan päässä hetkenä minä hyvänsä ja sen jälkeen taatusti kaikki hommat menee päin sitä kuuluisaa. En pysty ollenkaan kokoamaan itseäni ja joka päivä vaan samat ajatukset pyörii päässä, miksi, miksi ja miksi. Miksi en ole parempi ihminen, miksi en osannut näyttää tunteitani, miksi olin parisuhteessa kuin olisi ollut vain minä, miksi olen täällä helvetin Kuopiossa enkä Turussa, miksi rakkaani jätti minut, enkö oikeasti ollut riittävän hyvä ihminen. No en ollut tiedän että olen paska ihminen. Miksi A pääsee niin helposti asiasta yli, eikö hän rakastanutkaan minua. Miksi kaikki hyvä katoaa ja miksi meillä meni poikki vaikka meillä ei ollut mitään sellaisia ongelmia mitä ei olisi voinut korjata. Voiko rakkaus loppua vain kuin seinään. Ja sata kysymysmerkkiä perään??????
En jaksa tätä enää. En halua mennä minnekkään terapeutille selittämään näitä asioita. Niillä kun on aina samat helvetin lauseet jokaiselle asiakkaalleen. Kyllä kaikki järjestyy ja elämä vielä hymyilee. Ja mitä vielä...jos sä olet menettänyt elämäsi ihmisen niin miten helvetissä se elämä sillon voi järjestyä ja hymyillä jos tiedät vaikka olisit tulevaisuudessa kenen kanssa tahansa että se oikea oli ja meni jo. Pitääkö sitä sitten vaan teeskennellä "juu kyllä sinä olet se minun unelmien prinsessa" vaikka se olisikin ollut se edellinen mutta kun satuin kusemaan homman. PRKL!!!
Pahoittelut oikeasti tästä tekstistä arvon lukijat. Toivottavasti en toiste tänne vastaavia tilitä mutta nyt tuntui tältä tai itseasiassa on tuntunut jo pidemmän aikaa mutta en ole viitsinyt näin tylysti niitä tuntojani tänne tilittää.
Voin sanoa niille jotka tulevaisuudessa kokevat tämän saman että tämä on yhtä helvettiä. Ei tälläistä pitäisi ihmisten kokea. Tämä on melkein pahempi asia kuin läheisen kuolema (ja ennen kuin joku sanoo tähän että ei mitenkään voi verrata niin sanon et minultakin on kuollut erittäin läheisiä ihmisiä). Sitä tietää että toinen on olemassa mutta ettei voi häntä kohdata tai siis pikemminkin saada enää itselleen. Sieluni ja sydämeni on täysin kuollut ja mielessä pyörii taas sekin että miksei voisi kuolla muutenkin. Ja älkää arvon lukijat nyt luulko että olisin itseäni tappamassa, en ole, ainoastaan toivon että kuolisin koska henkisesti olen jo kuollut. Tälläistä tänään huomenna varmaan uudet tilitykset, koittakaa kestää näitä.

-Ressuu