Juuh, pari päivää tätä "työviikkoa" jäljellä ja sitten koittaa taas ahdistavaakin ahdistavampi viikonloppu. Viikonloppuisin kaikki aina kärjistyy kun on enemmän aikaa kelata juttuja. Kädetkin on ruvenneet oireilemaan stressistä eli iho on aivan halkeillut ja kuiva. Näin on käynyt joskus ennenkin kun on ollut huolia ja murheita. Mikään rasva mitä olen toistaiseksi koittanut ei ole tehonnut.
Mitähän sitä tänään tänne kirjoittaisi siis näin tuon alku repliikin jälkeen. Ei taas oikein ajatus juokse. Johtunee edelleen väsymyksestä. Ei oikein nuo neljän tunnin yö unet riitä mutta minkäs teet kun ei saa nukuttua. Vaikka menisi ajoissa sänkyyn niin sitten pyörit vaan siellä kun ajatukset raksuttaa kiivasta tahtia. Ja kaiken lisäksi nämä herätyksetkin on ihan eri aikaa mitä olen normaalisti tässä tottunut. Eli noin kaksi tuntia aiemmin.
No joo, tänään tuli taas töissä opittua "uutta". Ja kaikki on sillä saralla edelleen ihan ok. Eli ei mitään ihmeellistä kerrottavaa siitä tai pikemminkin en voi kertoa siitä sen enempää.
Tulin kotiin joskus puoli neljän aikoihin ja siinä sitten keittelin kahveet ja sen jälkeen tutusti painuin koiran kans pihalle. Oli päivän aikana kelvannut possunkorva ja dentasticks. Hyvä niin ja vielä parempi ettei ole vieläkään tehnyt mitään tuhoja yksin ollessaan. Koiruushan ei pahemmin ole aikaisemmin elämässään joutunut yksin olemaan kotona.
Sitten jopa tein ruokaa. Itämaista pataa (siitä riittää vielä huomisellekkin). Tämä oli eka kerta kun täällä yksin ollessani ruokaa oikein valmistan. Tähän asti olen vetänyt vain jotain valmista sapuskaa tai pitsoja. Eipä tuo patakaan oikein maittanut mutta sainpahan kuitenkin syötyä välillä kunnollista ruokaakin.
Soittelin eilen illalla A:lle kun oli sellaista puhetta aiemmin ollut. Siinä sitten reilu tunti juteltiin ja itkettiin (tai minä itkin) aina välillä. Ensin asiat oli lähinnä niitä näitä mutta sitten puhuttiin myös tästä meidän tilanteesta. Ei se nyt sinäänsä helpottanut mutta kyllä se nyt vähän auttoi kun sai kertoa omista ajatuksistaan ja mietteistään.
Olotila on muuten ihan entisellään ja ajatukset laukkaa koko ajan A:ssa. Silmätkin kun sulkee niin heti tulee näkyviin A:n kauniit kasvot. Sitten se johtaa siihen että rupeaa kelaamaan "saisinpa vielä koskettaa noita kasvoja ja painaa huuleni huulia vasten". Byy :(
Ei tää kaupunkikaan iske vieläkään ja selasin tuossa jo hieman alani Turun yritysten sivuja josko siellä olisi paikkoja vapaana jos sattuisi päättämään että muuttaa sinne takaisin (tai jos se A vielä vaikka sattuisi mut huolimaan takaisin).
En tiedä, vaikka kuinka yritän niin siitä huolimatta ajatukset ovat koko ajan vain A:ssa ja tästä johtuen tännekkään ei nyt valitettavasti ole paljoa muista aiheista kirjoitettavaa. Eipä nyt muuta tänään.
ps. Kaipaan sua niin kovin rakas A
pss.Lisäsin eilen ostamastani lampusta kuvan tuonne sisustus sivulle.