Aivan tänään on kulunut viikko siitä kun muuttokuorman tänne ajoin ja edelleen tavarat on suurimmaks osaks laatikoissa. Ruokailuvälineitäkin puran aina tuolta sitä mukaa kun tarvitsee. Tosin en ajatellut purkaa niitäkään kaikkia joten pitäisi varmaan tiskata noi mitä on jo purkanut ja käyttänyt. Vaatteita kaivan jätesäkistä aina kun tarttee puhtaisiin vaihtaa. Niitäkin pitäisi varmaan kohta käydä pesemässä tuolla pesutuvalla kun ei omaa konetta ole. Aivan yhtä paskat fiilarit kuin viikko sittenkin on yhä edelleen. Eli ei tunnu helpottavan. Itseasiassa joka päivä asia menee vaan juuri siihen toiseen suuntaan ja vakuutun siitä enemmän ja enemmän että juuri A olisi minulle (ollut) se oikea ihminen. Paskamainen tunne kun tietää ettei toinen ajattele samalla tavalla.
Pitäisi helkkari lähteä kiikuttamaan raha-anomusta soskuun kun sitä palkkaa ei vielä tule eli suomeksi sanottuna rahatilanne on aivan perseestä. (Kauheaa kun kiroiluttaa).
Kävin tuossa koiran kanssa tänään kiertämässä läheisen lammen. Yritän pikkuhiljaa pidentää noita lenkkejä johtuen siitä että oma kunto sattuu tällä hetkellä olemaan mitä on. Tuo polvi kun ei ole oikein kestänyt liikuntaa. Tosin nyt olen huomannut että kevyttä kävelyä kestää ihan hyvin ja sehän ton koiran kanssa onnistuu kun maleksii joka viiden metrin välein.
Tänään oli sitten toka päivä tuolla uudessa ns. duunipaikassa (harjoittelijahan sitä aluksi ollaan). Rupes sitten oikeen urakalla tökkimään sekin. Tutustuin vähän talontapoihin ja työvälineisiin. Huomenna sitten ihan oikeasti hommiin täytyy ryhtyä. Saa nähdä miten menee.
Tää ahdistus paska ei vaan helpota ja etenkin tämä yksinäisyys on yhtä helvettiä. Siihen kun on ollut niin tottunut että toinen ihminen on olemassa ja etenkin odottamassa kun tulet kotiin. Nyt sitten on vain tyhjyys. Ei oikein tuo koira täytä sitä ihmisen jättämää aukkoa.
Harmittaa kun on ollut niin tollo ettei ole tajunnut keskustella toisen kanssa enemmän ja muutenkin pitää huolta siitä toisesta. Lisäksi tuli aivan liian usein tiuskittua ihan turhasta. Luulen että se johtui rakkaudesta ja ehkä osittain omasta epävarmuudesta ja riittämättömyyden puutteesta. Siis luulosta ettei riitä toisella. Nyt sitten kun olet ollut itseksesi tajuat kuinka paljon loppupeleissä se toinen sinulle merkitsikään ja kuinka paljon tarvitset häntä. A on mun oikea käsi ja nyt se on amputoitu eli olen puoliksi toiminta kyvytön. Ihan oikeasti uskokaa pois. En ole pystynyt tekemään tämän eron jälkeen mitään asiaa 100%:sti.
Mutta nyt meen viemään noi paperit ja käyn hieman ajelemassa jotta pää koppa ei räjähdä täällä neljän seinän sisällä. Lisää vuodatusta tiedossa taas lähiaikoina.