En oikein tällä hetkellä pidä itsestäni! Minusta tuntuu että olen kovaa vauhtia ajautumassa siihen suuntaan mitä olin ennen kun tapasin A:n. Aktiivista baari elämään, jopa liian aktiivista. Pari kertaa viikossa tulee järestään pyörähdettyä. Lisäksi meno jalka vipattaa aina siinä välissäkin mutta työn takia en onneksi pysty lähtemään. A:n kanssa kun oltiin saatettiin käydä baarissa tuon pari kertaa puolen vuoden aikana.
Sitten toinen asia mistä en oikein pidä itsessäni tällä hetkellä on se että no mitenkäköhän tämän nyt ilmaisisi?! Olen seuraelämä puolella ajautumassa myös siihen samaan tilaan mikä vallitsi seitsemän vuotta sitten. Eli ilman sen kummempia tunteita pelkkää seksiä seksin takia...tai jotain. En edes itsekkään tiedä mitä. Olen ihan pihalla siitä mitä elämässäni tapahtuu tällä hetkellä. En jotenkin pysty hallitsemaan itseäni. Ajaudun vaan tilanteen mukana asiasta toiseen.
Ja homma jatkuu sillä ettei minulla ole minkäänlaista käsitystä siitä missä olen ja asun puolen vuoden päästä tai edes kahden kuukauden päästä. Toisaalta himo palata Turkuun ei ole laantunut yhtään ja toisaalta olen yrittänyt tolkuttaa itselleni että katsotaan nyt rauhassa vaikka vuosi. Se vuosikin vaan tuntuu liian pitkältä ajalta, itseasiassa aivan liian pitkältä ajalta. Ja kun ehkä kuitenkin se Turkuun palaaminen kiehtoo enemmän mitä se että asuisin täällä. Milläköhän saisin jonkinlaista järkeä tähän päähäni taottua?! tai ehkä tuo ei ole oikea ilmaisu vaan pikemminkin mistäköhän löytäisin sen vastauksen mitä aion tehdä tälle elämälleni?!
Aiheeseen sopiva biisi

Päivän jatkot!

-Ressuu

Tuskin tunnen häntä ja kuitenkin
tulin häntä tapaamaan
hän on niin kovin kaunis vieläkin
Kun kääntyy minua katsomaan

"Tämä yö on minulle viimeinen",
kuulen hänen sanovan
"olen sairas ja väsynyt ihminen
ja siksi lähteä haluan"

"Sinä tiedät jo jotakin elämästä
jotain tiedän minäkin
kun vain uskallat lakata pelkäämästä
paratiisin saat takaisin"

Hän vielä jatkaa kyyneleet silmissään
sanaa jokaista painottaen
hän pitää kättäni tiukasti kädessään
ja sanoo silmiin katsoen

"En kadu ketään niistä joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin"

"Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin"

Hänen katseensa sammuu, hän huokaisee
hänen otteensa raukeaa
siinä samassa silmiä häikäisee
ja huoneen ikkuna aukeaa

Kun jälleen katson häntä, hän muuttunut
onkin linnuksi edessäin
ja linnun siipeä puhtaan valkoista
minä pidänkin kädessäin

Lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa
minä paikalle yksin jään
hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa
huone humisee tyhjyyttään

Istun hiljaa vielä ja muistelen
hänen viime sanojaan
niitä puoliääneen toistelen
kun hän on mennyt menojaan

"En kadu ketään niistä joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin

"Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin
-Timo Rautiainen&Trio Niskalaukaus: Lintu