Juuh nyt olen sitten vakinaistettu eli määräaikainensopimukseni on purettu ja muutettu vakituiseksi. Eli muutto aikeet ovat toistaiseksi haudattu ja katsellaan tässä nyt elämää eteenpäin ainakin sellaisella vuoden periodilla. Huvittavaa, heti kun sain vahvistuksen vakinaistamisestani valitin työnantajalle työvuoroistani :) Sanoin että tiettyjä vuoroja voisi olla vähän vähemmän. No pomo tuumasi siihen vaan että odotappas hetki ja naputteli vähän aikaa konettaan, sitten totesi "no niin seuraavassa jaksossa ei ole sitten yhtään niitä vuoroja mitä et halunnut". Minä siihen sit et hyvä ja kiitos :)

Tänään jouduin työssäni auttamaan hieman erästä neitosta joka oli kirjaimellisesti hieman hukassa. En nyt sen tarkemmin kerro millä tavalla hukassa koska yhä edelleenkin haluan pitää salaisuuteni sen mitä työkseni teen. Joten tyydyn kertomaan mitä siinä tapahtui kun normaalisti lyhyen hetken kohtaaminen tämän "asiakkaan" kanssa muuttui noin tunnin pituiseksi. Eli tämä tyttönen oli siis "hukassa" ja minä autoin häntä ensinnäkin ilmoittamaan työnantajalleen että myöhästyy töistä. No siinä sitten juteltiin niitä näitä ja todettiin asuvamme aika lähekkäin toisiamme. Sitten tuli puhetta koirista ja siitä kuinka hän on käyttänyt kämppiksensä koiraa ulkona kun kämppiksellä on niin ikävät työajat. Totesin siinä sit että saa nähdä saatetaan sit joskus törmätä lenkkipolulla.
Tytteli kertoi juuri muuttaneensa Viitasaarelta Kuopioon ja olevansa vielä välillä vähän eksyksissä.
No sit kun hän jatkoi töihinsä ja sanottiin moikat niin totesi tämä neitonen että "nähdään taas" ja mä et nähdään. Eipä tullut edes nimeä kysyttyä ja olisihan tuota voinut vaikka numeroakin kysäistä mut kun just sillon käyny mielessä. Toivottavasti törmätään tosiaan siellä lenkkipolulla joskus, olis nimittäin ihan kiva tutustua paremmin :) (siis ihan vaikka vaan ystävinä).

Siitä yhdestä tyttelistä jonka kans olis tällä viikolla tarkoitus mennä kahville en oo kuullu mitään :( No mutta tänäänhän onkin vasta tiistai (tai ainakin luulen niin, vähän päivät sekaisin kun noita vapaita on aina vähän millon sattuu).

Piti käydä tänään kattomassa sitä sohvaa huonekaluliikkeestä mut sit liikkeen kohdalla muhun iski nuukuus ja ajattelin että en raaski. En tiedä ei se kyllä pahitteeks olis ostaa uutta sohvaa mut kun tartteis sen pesukoneenkin. Kummankohan sitä ensin hommais?! Ehkä sen pesukoneen. Mutta nyt se on moro!

-Ressuu