Ei yhtä ikistä järkevää ajatusta pyöri pää kopassa tällä hetkellä. Saahan nähdä mitä tännekkin tulee nyt raapustettua.
Kirjoitin eilen illalla A:lle vielä pitkän sähköpostin jossa selvensin entisestään ajatuksiani ja tuntujani.
Sitten tänään tuossa duunin lomassa hieman tuumin sitä muutto juttua tänne Kuopioon. Ajattelin vaan että A todennäköisesti teki tämän päätöksensä juuri tän Kuopio hässäkän takia. Olisin vaan toivonut että hän olisi sanonut minulle suoraan ettei halua muuttaa ja sitten olisi järjestetty asiat niin ettei tarvitse muuttaa. Ei sen takia nyt eroamaan olis tarvinnut ryhtyä. Minulla olisi ollut ihan hyvä siellä Turussakin kun A olisi ollut rinnallani. Tietysti syitähän tähän eroon voi olla muitakin mutta luulen kuitenkin että tämä muutto on suurin syy ja se laukaisi A:ssa jonkinlaisen puolustusreaktion. Ja tällä kertaa se puolustusreaktio oli se että hänestä tuntui ettei voi olla mun kanssa vaikka todellisuudessa ainoastaan paikan vaihto olisi tökkinyt koska edelleenkäänhän niitä muita maata mullistavia ongelmia ei ollut. Tai ainakaan mitään sellaista mille ei jotain olisi voinut tehdä.
Työpäivä meni tänään ihan leppoisasti ja tuntuu että todella joka päivä on enemmän ja enemmän sinuiksi "työvälineiden kanssa". Työstä tulikin mieleen sellainen homma että en voi siinä välttyä näkemästä ihmisten syntymävuosia eli siten saan tietää heidän ikänsä (luonollisestikkin). Tämä taas johti siihen että katselin naispuoleisia ihmisiä hieman tarkemmin ja totesin että A on kyllä todella kaunis ikäluokassaan. Olenhan minä sen aiemminkin tienyt mutta en muistanut varmasti hänelle sitä riittävän usein mainita. Tänään vaan sitten ihmettelin ja tuumin mielessäni että kyllä A näistä voiton vie. No se siitä.
Tuossa sunnuntaina kun vietin sitä täydellistä mietintä päivää (ilman tietokonetta, puhelinta tai muutakaan hälyä) laitoin pari yhteiskuvaa musta ja A:sta kehyksiin ja kun tuossa seinässä sattui vielä olemaan sopivia reikiä valmiiksi kiinnitin kuvat seinälle. Pistin lisäksi A:sta kolme muuta kuvaa kehyksiin ja niistä kaksi seinälle, yhden otin yöpöydälleni. Nyt voin pitää A:n kauniit kasvot koko ajan silmissäni senkun vain vilkaisen seinälle tai nukkumaan mennessä yöpöydälle. Jostakin tämä saattaa tuntua ihan typerältä tai umpihullulta mutta en ole valmis päästämään irti.
Ajattelin tuossa tänään että jos haluais niin pääsis varmaan vaikka heti (ei tosin mahdollista) töihin oman alan hommiin myös Turussa. Tosin eräät paikat jotka tiedän kiertäisin kaukaa ja sattuneesta syystä niihin ei kyllä varmaan olisi menemistäkään. Toisaalta ei niissä taida paikkoja ollakkaan avoinna.
Pyysin eilen A:ta myös käymään täällä Kuopiossa jotta voisimme keskustella asioista kaikessa rauhassa kasvotusten. Minusta tuntuu jotenkin niin kauhean epämielyttävältä tai jotenkin inhottavalta puhua näistä esim. puhelimessa. Kirjoittaminen on yksi parhaista tavoistani ilmaista tunteeni mutta se on taas siinä mielessä ikävä keskustelu tapa että kun kirjoittaa mielettömän pitkän tekstin niin toinen väsyy siinä jo lukemaan ja sitten ei enää oikein muista mitä pitäisi vastatakkaan. Ja muutenkin puhuminen on paras vaihtoehto vaikka sitä on ole oikein osannut koskaan pitääkkään yllä (siis puhumisen taitoa parisuhteessa). Tässä kaikki tällä erää täytyy mennä hiukan shoppaamaan kodinhoito tuotteita. Palataan, moi moi!