Jaahas täytyis varmaan tänne jotain raapustella jos tätä näppäinten painelemista voi sellaisella nimellä kutsua.
Elämässä ei mitään uutta. Päivä meni työhommissa ja kotia tultua taas tutussa kaavassa. Ei voi kyllä millään muotoa kehua tätä omaa elämäänsä tällä hetkellä. Jokainen päivä on samaa shittiä ja etenee samalla kaavalla. Näin se vaan on ja näköjään tulee olemaankin.
A:n vanhemmat tulee huomenna käymään mökille mennessään ja tuovat ilmeisesti minulta A:n luokse jääneitä tavaroita. Ainakin toivottavasti sillä sinne jäi kaikki koiruuden lelut. Olen kyllä ostanut sille nyt jo jotain uusia mutta olisi koiruudesta varmaan ihan mukava saada vanhat lelunsakkin leikittäväksi. Ainakin A:n lahjoittamaan pehmo hämähäkkiä se varmaan kaipaa.
Viime yö oli taas helvetin hieno. Unta ehkä neljä tuntia ja sekin sellaisissa iloisissa 15 minuutin pätkissä. Unen lahjat on kyllä kadonneet ihan totaalisesti vaikka olisi kuinka väsynyt. En vaan osaa nukkua itsekseni kun on tottunut siihen että toinen on vierellä. Koiraakaan ei viitti sänkyyn ottaa ettei opi huonoille tavoille. Ei nimittäin ole tähänkään asti sängyssä saanut olla. Tuo unen puute alkaa kyllä heijastua joka päiväiseen elämään. Välillä on ihan pihalla kaikesta yksinkertaisesti sen takia että on niin pirun väsynyt.
Sitten rupeaa pikkuhiljaa ottamaan pattiin tämä kun en osaa mitään muuta ajatella kuin A:ta ja että mitäköhän sille kuuluu ja mitäköhän se nyt tekee jne. Miten yksi ihminen voikin tulla niin tärkeäksi? No kaipa sillä reilulla kuudella vuodella on vaikutuksensa.
Ahdistaa olla tässä kuppassa kylässä ihan yksin. Ei minua ole luotu elämään itsekseni eikä etenkään ilman rakkautta. Kaipaan älyttömästi A:n seuraa. Kukaan muu ei siihen tarkoitukseen kelpaa.
Kävin tänään hakemassa poliisilaitokselta uuden ajokorttini ja siellä akka rupes minulta tivaamaan että missäs minun toinen väliaikainenajokortti on? minä siihen että se inssi äijä otti sen ja antoi tuon uuden. Sit se rupes tivaamaan miks mulla on vanha muoviläpyskäkin vielä. Minä sanoin siihen että eivätpä noi tota pois halunneet silloin kun hain sitä väliaikaista. No siihenhän se eukko sitten että ei voi olla koskaan kuin vaan yksi voimassa oleva kortti hallussa. Sillon mä suutuin sille ja sanoin korotetulla äänellä ettei kai se minun vika ole jos niille ei se kortti ole kelvannut ja että aina se on mukana ollut kun olen käynyt uusimassa väliaikaista. Sit se saakelin ämmä vaan puhusi siinä jotain ja tokaisi että tässä on uus korttis. Mä sanoin "no kiitos vaan ja näkemiin". Saakelin kurppa, varmaan oli joku vanha piika. (terveisiä vaan sinne Kuopion poliisilaitokselle).
Tänään on satanut vähän väliä ja hieman ukkonenkin välähteli ja jyrisi. Joten koiruuden kanssa ulkoilukin jäi tänään hieman lyhyempään kävelyyn. Huominen on kai vielä tälläistä mutta sitten ilmeisesti pitäisi ilman hieman parantua täälläkin peräkylässä. Tämmöstä tänään ja huomenna jatkuu. Löysin taas kivan runon. Muokkaus sitä ei saanutkaan kopioida joten tässä toinen.

heips vaan taas! -Ressuu

Hetki vuosien takaa, näin jotain ainutkertaista, ja ainutlaatuista. jotain, mitä mikään ei voisi korvata. tulevan parhaan ystäväni. tiemme on ollut mutkainen, mutta silti yhteinen. en vois löytää parempaa, enkä haluaisikaan. olet auringonpaisteeni kaamoksessa, mun laturini voimieni hiipuessa. -Tämä kiitokseksi